Bali - coffee.

Arabica-kahvi.

Luwak-kahvi raakana.

Paahto.

Kaakaopapu. Cocoa beans.

Sahrami.

Luwak-kahvi.

Kolmantena lomapäivänä oli aika siirtyä pohjoisempaan sisämaahan. Rinkat selässä ei hotellilta tarvinnut kauas kävellä, kun oli kyydin tarjoajia. Tässä oli yksi kompastuskivi matkalla - mitä matkoista oikeasti kannattaa maksaa. Lentokentältä oli saatavilla vain takseja (tai niin ainakin luultiin) ja matkasta tinkimällä maksettiin vajaa 20e hotellille. Taksissa ei ollut taksimittaria, vaan hinta on sovittava etukäteen. Olin lukenut etukäteen, että huomattavasti halvemmalla pitäisi päästä, mutta kuski vaan otti laukun ja kantoi sen autoon. Oltiin väsyneitä ja hämmentyneitä, ja näin jälkeenpäin ajateltuna maksettiin varmaan kolminkertainen hinta mitä matka olisi oikeasti ollut... Tämä tinkimisenkin taito ja hintatason ymmärtäminen kyllä kohenivat loman aikana kummasti.

Balilla kaikki toimivat kuskeina, oppaina, kauppiaina ja ties mitä muuta. Kuski löytyi, hinnasta päästiin yhteisymmärrykseen (joksikin vielä tässäkin vaiheessa maksettiin liikaa), ja niin matka alkoi halki maaseudun Ubudiin. Matkan varrella kuski kysäisi, josko haluaisimme pysähtyä kahviplantaasilla, kun siellä ilmaisia maistiasiakin saa. No mikäs siinä, kahvin ystäviä kun ollaan. Plantaasilla kasvoi erilaisia yrttejä, joilla teet ja kahveja maustettiin, kaakaopapuja sekä arabica- ja indonesialaisia kahvipapuja. Lisäksi kuskimme oli maininnut, että sieltä saa Luwak-kahvia. Se on sitä maailman kalleinta kahvia, joka syntyy kun tämä kissaeläin syö niitä kahvikasvin marjoja, kakkii ne papuina ulos fermentointiprosessin tuloksena ja sitten vasta tapahtuu tämä paahtamisprosessi. Aateltiin, että no täällä sitä ois varmaan varaa maistaa. Mutta kun nähtiin eläimet pienehköissä häkeissä, joissa ei ollut mitään virikkeitä, vain metallilaatikko petinä ja lattiana samaa metalliverkkoa, katseltiin toisiamme eikä sanoja tarvittu. Päätös oli yksimielinen, tätä kahvia ei osteta. Ja olisi pitänyt sanoa se ääneen.

Muita makoisia kahveja maisteteltiin, samoin teetä oli molenlaista. Indonesialainen kahvi on hyvin makeaa, sokeria on varmaan lusikkakaupalla. Kahvin paahtamis- ja jauhamisprosessi oli hyvin yksinkertainen, notskilla vaan ja sit isolla puulekalla jauheeksi.

On our way to Ubud, our driver asked if we would like to stop on a coffee plantation. As coffee lovers we said yes. They grow arabica and Indonesian coffee, spices, herbs and cocoa beans there. They also make the most expensive coffee in the world, Luwak-coffee. This cat related animal eats the coffee beans, then poops them and that makes the yummy smelling coffee. Don't know about the taste since we agreed not to buy or taste it after seeing the animals in captivity. They looked so unhappy in their small cages with no activities, just a steel box on the wall to lay on.